Arkistot

Kategoriat

Pienet pörröiset kimalaiset

30 toukokuun, 2020 No Comments

Erilaisia kimalaislajeja on tunnistettu maailmalla n. 250 kappaletta. Suomessa kimalaislajeja on tavattu 37 erilaista. Lisäksi on muutamia loiskimalaislajeja, jotka muistattavat paljon kimalaista hyötyäkseen niistä. Ne ovat ikäänkuin kimalaismaailman käkiä, jotka loisivat kimalaisten pesässä. Suomessa yleisimmät kimalaiset ovat matukimalainen, kivikkokimalainen, peltokimalainen, kartanokimalainen, pensaskimalainen ja tarhakimalainen. Yleisin loiskimalainen on mantuloiskimalainen.

Ravinnokseen aikuiset kimalaiset käyttävät pääasiassa kukkien mettä. Pesään ne kantavat toukille meden lisäksi myös siitepölyä. Runsas siitepöly saa kuningattaren munarauhaset kehittymään. Paju on aikaisin heränneille kuningattarille ensimmäinen tärkeä siitepölyn lähde.

Puutarhojen kasveista herukat ja siperianhernepensas ovat kimalaisten suosiossa. Kesän mittaan kimalaisten suosikkikasveja ovat mm. virnat, vadelma, ohdakkeet, kultapiisku, maitohorsma, apilat, metsäkurjenpolvi ja kaunokit. Jatkuvasti kukkivat kukat ovat kimalaisille elinehto toisin kuin tarhamehiläisille. Kimalaiset kun eivät varastoi pesäänsä suurta määrää ruokaa vaan hakevat uutta ruokaa sitä mukaa kun sitä pesä kuluttaa.

Mantukimalainen

Kimalaisen elämänkaari

Keväällä edellisenä kesänä paritelleet kimalaiskuningattaret heräilevät maaperässä tai sammalikossa talvehdittuaan ja perustavat yhteiskunnan. Toisin kuin mehiläiset, vain kuningattaret talvehtivat horrostamalla. Herättyään talvihorroksesta ne alkoittavat meden ja siitepölyn etsinnän. Eri kimalaislajit heräilevät hieman eri aikoihin kevätpuuhiinsa.

Herättyään ja syötyään riittävästi kuningatar ryhtyy etsimään sopivaa pesäpaikkaa. Suosiossa ovat maapinnan alla olevat vanhat jyrsijöiden kolot tai maanpinnan päällä heinäkasoissa. Mantu- ja kartanokimalaiset pesivät myös mielellään linnunpöntöissä ja rakennusten seinissä olevissa koloissa.

Kuningatar munii munia, joista syntyy työläisiä. Synnyttyään työläiset huolehtivat nuoremmista toukista ja kuningatar jää sisälle pesään. Mantukimalaisen pesässä voi parhaimmillaan olla muutama sata työläistä.

Kuten mehiläiskuningattaret, myös kimalaiskuningattaret munivat myös urospuoleisia yksilöitä, joiden on tarkoitus pariutua uusien kuningattarien kanssa syksyllä. Kuningatar aloittaa koiraiden ja uusien kuningattarien muninnan vasta loppukesällä. Tämän jälkeen paritellut uusi kuningatar etsii itselleen sopivan paikan talvihorrostaa ja kierto alkaa alusta. Muut kimalaiset kuolevat ennen talvea.

Kivikkokimalainen

Kimalaisten osuus pölytyksestä

Kimalaiset ovat sopeutuneet viileään ilmastoon ja siksi viihtyvät meilläkin täällä Suomessa varsin hyvin – ilmaston puolesta ainakin. Niillä on painava vartalo ja paksu turkki joten ne pystyvät lentämään viileämmässä kuin tarhamehiläiset.

Koska kimalaiset kykenevät lentämään viileämmässä kuin mehiläiset, ne ovat erittäin tärkeitä kevään ja alkukesän pölyttäjiä Suomen oikukkaissa kevät- ja kesäilmoissa. Esimerkiksi mustikan ja marjapensaiden kukkiessa keli on usein meillä kylmä ja tuulinen. Tällaisella kelillä kimalainen lentää ja tarhamehiläinen pysyttelee pesässään nauttimassa ruokavarastoistaan.

Viljelykasveista puna-apilalle, omenalle, härkäpavulle ja herukoille kimalaisista on erityisesti apua pölytyksessä. Puna-apila kelpaa myös tarhamehiläisille, mutta siinä on yleensä niin pitkä mesitorvi etteivät mehiläiset ylety sieltä mettä lipomaan. Monilla kimalaisilla on pitkä kieli ja siten meden latkiminen onnistuu niiltä paremmin. Jotkin kimalaiset purevat myös reiän torven juureen ja ottavat meden siitä. Tämä hyödyttää myös mehiläisiä.

Kimalaispölytys on tärkeää myös monille luonnonniittyjen kasveille niiden monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkasteltuna. Monet niittykasvit ovat vähentyneet merkittävästi tehostuneen maatalouden seurauksena ja kimalaisten vierailut kukissa vaikuttaisi lisäävän siementuotantoa merkittävästi.

Kimalaisia käytetään myös kasvihuoneissa pölyttämässä. Toisin kuin mehiläiset, kimalaiset pystyvät suunnistamaan riittävän tarkasti myös kasvihuoneissa. Kimalaispesiä tuodaan ulkomailta mm. kasvihuoneisiin pölyttämään etupäässä tomaatteja.

Tuontikimalaiset ovat paitsi mahdollisuus kasvihuoneviljelijöille, myös pienoinen uhka alkuperäisille luonnonkimalaisillemme. Erityisesti kontukimalaisia on tuotu ulkomailta. Vielä ei esimerkiksi tiedetä risteytyvätkö nämä tuontikimalaiset paikallisten mantukimalaisten kanssa ja jos risteytyvät, mitä siitä seuraa. Entä miten käy luonnonvaraisten kantojen kanssa, jos kasvihuonekimalaiset karkaavat.

No Comments

Leave a Reply

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Tietoa meistä

Mesimökin mehiläistarhat

Moikka! Tervetuloa Mesimökin Mehiläistarhojen kotisivuille. Me tarhaamme mehiläisiä Lempäälän ympäristössä Pirkanmaalla. Toiminta on hyvin vaatimatonta harrastetoimintaa. Tästä löydät lisää tarinaa meistä.

Outi ja Tero

Seuraa meitä somessa

Kategoriat

Suosituimmat linkit

Latest Posts

Instagram

×