Luonnonkosmetiikan suosio on kasvanut ja samalla on noussut esiin kysymyksiä sen säilöntäaineiden turvallisuudesta. Kuluttajia mietityttävät erityisesti synteettisten säilöntäaineiden korvaaminen luonnollisilla vaihtoehdoilla. Miten kosmetiikkatuotteet saadaan säilymään ilman perinteisiä parabeeneja tai formaldehydin vapauttajia? Tässä blogitekstissä käsittelemme, miksi säilöntäaineita tarvitaan ja kuinka eteeriset öljyt ja tuotteen happamuuden (pH:n) säätelyä hyödynnetään luonnonkosmetiikan säilönnässä. Lisäksi sivuamme lyhyesti kosmetiikan valmistuksen hygieniakäytäntöjä, jotka ovat olennainen osa tuoteturvallisuutta. Kaikki tieto esitetään helposti lähestyttävästi, mutta tieteeseen pohjaten – lähteet on mainittu tekstissä luotettavuuden varmistamiseksi.
Miksi kosmetiikka tarvitsee säilöntäaineita?
Kosmetiikkatuotteet – voiteet, kasvovedet, shampoot yms. – ovat koostumukseltaan usein otollisia kasvualustoja mikrobeille. Ne sisältävät lähes aina vettä, jota bakteerit ja homeet tarvitsevat elääkseen. Varsinkin luonnonkosmetiikan tuotteissa saattaa olla myös ravitsevia ainesosia, kuten kasviperäisiä sokereita tai tärkkelystä, jotka ovat mikrobeille suorastaan “superherkkua” . Lisäksi tuotteita säilytetään yleensä huoneenlämmössä (noin 20–25 °C), mikä on ihanteellinen lämpötila mikrobien lisääntymiselle. Mikäli lämpötila laskee hyvin alas (alle +15 °C) tai nousee hyvin korkeaksi (yli +30 °C), mikrobien kasvu hidastuu, mutta esimerkiksi jääkaapissakin ne pystyvät yhä lisääntymään, vaikkakin hieman hitaammin.
Arjessa käytössä oleva kosmetiikka myös kontaminoituu helposti käytettäessä. Joka kerta, kun dippaamme sormemme voidepurkkiin, tuomme tuotteeseen uusia bakteereita – vaikka kädet olisi juuri pesty. Ilman säilöntäainetta nämä mikrobit alkavat lisääntyä nopeasti: suotuisissa oloissa bakteerit voivat tuplaantua 20 minuutin välein. Tuote voi pilaantua jopa ennen kuin havaitset mitään silmämääräisiä merkkejä. Bakteerit tai homeet eivät nimittäin aina muuta tuotteen hajua tai koostumusta välittömästi. On helppo ymmärtää, että pilaantuneen voiteen levittäminen iholle on terveysriski – se voi aiheuttaa ihoärsytystä, tulehduksia tai pahimmillaan infektion. Säilöntäaine onkin paljon turvallisempi vaihtoehto kuin pilaantunut tuote.
Kosmetiikan säilöntäaineiden tarkoitus on siis estää haitallisten mikrobien kasvu tuotteessa ja varmistaa tuotteen turvallisuus koko sen käyttöiän ajan. Viranomaissuositukset ohjaavat kosmetiikan mikrobiologista laatua: esimerkiksi Yhdysvalloissa alan yhdistys on linjannut, että tavallisissa kosmetiikkatuotteissa kokonaismikrobimäärän tulisi olla alle 1000 pesäkkeen muodostavaa yksikköä (CFU) grammassa eikä lainkaan patogeenisia bakteereja saa esiintyä. Euroopan unionissa kosmetiikkavalmistajien on puolestaan tehtävä säilyvyyttä osoittavia testejä (kuten mikrobikasvun estotesti) varmistaakseen, että tuote kestää arjen käytön pilaantumatta. Ilman mitään säilöntäainetta vesipitoisen tuotteen mikrobit lähtisivät kasvamaan lähes välittömästi, mikä tekisi tuotteesta käyttökelvottoman jo muutamassa päivässä.
Luonnonkosmetiikan säilöntäaineiden erityispiirteet
Luonnonkosmetiikassa pyritään välttämään synteettisiä kemikaaleja, joten myös säilöntäaineiden tulee olla luonnollista alkuperää tai luonnon identtisiä (eli kemiallisesti samoja kuin luonnosta löytyvät, vaikkakin laboratoriossa valmistettuja). Tyypillisesti luonnonkosmetiikan säilöntäaineina käytetään orgaanisia happoja (ja niiden suoloja), joitakin alkoholeja sekä joitakin fenoliyhdisteitä. Esimerkkejä ovat sorbiinihappo (ja sen suola kaliumsorbaatti), bentsoehappo (natriumbentsoaatti), dehydroetikkahappo ja bentsyylialkoholi – näitä löytyykin monien luonnonkosmetiikan tuotteiden ainesosaluettelosta. Myös eteeriset öljyt luetaan luonnollisiin säilöntää tukeviin aineisiin, vaikka ne eivät olekaan virallisesti säilöntäaineita (niillä on kuitenkin antimikrobisia vaikutuksia, joista lisää myöhemmin). Säilöntä tehostuu usein antioksidanttien (esim. E-vitamiini) avulla, jotka estävät tuotteen rasvojen hapettumista ja härskiintymistä – tämä on tärkeää erityisesti vedettömissä tuotteissa, joihin palaamme lopussa.
On hyvä huomata, että yksi ainoa luonnollinen aine ei yleensä tehoa kaikkiin mahdollisiin mikrobeihin. Siksi luonnonkosmetiikassa käytetään säilöntäaineiden seoksia tai monivaiheista strategiaa: yhdistämällä useita mietoja antimikrobisia aineita saadaan laajakirjoisempi ja tehokkaampi suoja pilaantumista vastaan. Tätä periaatetta kutsutaan myös hurdle-teknologiaksi, jossa useampi pieni “este” mikrobien kasvulle korvaa yhden voimakkaan säilöntäaineen käytön. Esimerkiksi eräässä luonnonkosmetiikan säilöntäaineyhdistelmässä on käytetty dehydroetikkahappoa ja bentsyylialkoholia yhdessä, jolloin tuote säilyy laajasti sekä bakteereita että homeita vastaan ja toimii pH-alueella 2–7. Luonnonkosmetiikan tuotteilla on usein hieman lyhyempi säilyvyysaika avaamisen jälkeen (PAO-aika) kuin tavanomaisilla tuotteilla, mutta oikein yhdistellyillä luonnollisilla säilöntäaineilla saavutetaan silti riittävä säilyvyys tuotteiden turvalliseen käyttöön. Valmistajat optimoivat myös tuoteformuloiden muita ominaisuuksia – kuten pH:ta – tukeakseen säilyvyyttä. Seuraavaksi syvennymme tarkemmin eteerisiin öljyihin ja happamuuden säätelyyn säilöntäkeinoina.
Eteeriset öljyt säilöntäaineina – tuoksuvia antimikrobisia aineita
Eteeriset öljyt ovat kasveista tislaamalla tai uuttamalla saatuja voimakkaan tuoksuisia öljyjä. Niillä on tunnetusti antibakteerisia ja sienikasvua estäviä ominaisuuksia. Kasvit itse tuottavat näitä yhdisteitä suojaksi mikrobeja ja tuholaisia vastaan. Kosmetiikassa eteerisiä öljyjä on perinteisesti käytetty tuoksujen luomiseen, mutta luonnonkosmetiikassa niistä saadaan kaksi hyötyä yhdellä kertaa: ne tuoksuvat hyvältä ja voivat hillitä mikrobien kasvua tuotteessa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyt eteeriset öljyt riittävän suurina pitoisuuksina pystyvät estämään yleisten kosmetiikan pilaajamikrobien kasvua.
Esimerkiksi teepuuöljyä sisältävä 5 % ihonpuhdistusaine on merkittävästi vähentänyt bakteerien (E. coli) kasvua verrattuna ilman öljyä olevaan tuotteeseen. Timjamin eteerinen öljy (3 %) on kyennyt estämään mm. Staphylococcus aureus -bakteerin, Pseudomonas aeruginosa -bakteerin ja E. coli -bakteerin kasvun voideformulaatiossa. Myös yhdistelmä laventeliöljyä ja rosmariiniöljyä (1,5 %) on laboratoriokokeissa näyttänyt merkittävää antimikrobista tehoa sekä bakteereja että homeita vastaan vesipohjaisessa voiteessa. Tällaiset löydökset viittaavat siihen, että eteerisillä öljyillä on potentiaalia toimia luonnollisina säilöjinä.
On kuitenkin tärkeää huomata, että eteeristen öljyjen teho on yleensä synteettisiä säilöntäaineita heikompi, mistä syystä tarvittavat pitoisuudet ovat paljon suurempia. Tieteellisessä katsauksessa todettiin, että eteeristen öljyjen antimikrobinen vaikutus on annosriippuvainen: öljyn määrän kasvaessa teho yleensä voimistuu. Eräässä kokeessa kosmetiikkavoiteeseen lisättiin viisi kertaa suurempi määrä luonnollisia uutoksia (eteerisiä öljyjä ja kasviuutteita yhteensä 2,5 %) verrattuna synteettiseen parabeenisäilöntäaineeseen (0,4 % metyyliparabeenia). Tuloksena oli jopa vahvempi säilöntäteho – mikrobikasvu pysyi kurissa, jopa sitkeän P. aeruginosa -bakteerin osalta. Tämä on rohkaisevaa, mutta käytännössä öljyjen käyttö näin suurina pitoisuuksina tuo myös haasteita.
Turvallisuusnäkökulma: Eteeriset öljyt ovat voimakkaita aktiiviaineita ja korkeina pitoisuuksina ne voivat aiheuttaa ihon ärsytystä tai allergisia reaktioita. Useat eteeriset öljyt sisältävät luonnostaan allergisoivia hajustekomponentteja – esimerkiksi sitrushedelmien öljyissä on limoneenia ja laventeliöljyssä linaloolia, jotka voivat herkistää ihoa. Tämän vuoksi EU-säädökset edellyttävätkin, että tietyt allergeenisiksi tunnetut yhdisteet ilmoitetaan kosmetiikan INCI–luettelossa, jos niitä on yli tietyn pitoisuuden. Tutkimuksissa on havaittu, että liian korkeat eteeristen öljyjen määrät kosmetiikassa lisäävät ihoärsytyksen ja kosketusallergian riskiä käyttäjillä. Samoin voimakas tuoksu voi muodostua ongelmaksi – kaikki eivät pidä hyvin vahvasti tuoksuvista tuotteista ja tuoksukuorma saattaa olla liiallinen, jos säilöntä tarkoituksessa tarvitaan usean prosentin pitoisuus öljyjä. Toisaalta matalammat pitoisuudet ovat ihoystävällisempiä ja vähemmän hajustavia, mutta silloin myöskään antimikrobinen teho ei ole kovin merkittävä.
Käytännössä eteerisiä öljyjä hyödynnetään luonnonkosmetiikan säilönnässä yleensä osana yhdistelmää, jossa ne voivat tukea varsinaista säilöntäainetta ja laajentaa säilyvyystehoa. Jotkin valmistajat saattavat käyttää pientä määrää synteettistäkin säilöntäainetta yhdessä eteeristen öljyjen kanssa tehostaakseen säilöntää. Tutkimuksissa on raportoitu synergistä vaikutusta, jossa öljyjen ja säilöntäaineiden yhdistelmä tehoaa paljon paremmin kuin kumpikaan yksinään. Luonnonkosmetiikan sertifioinnissa on kuitenkin tarkat rajat, mitä synteettisiä aineita (jos lainkaan) saa käyttää, joten useimmiten pyritään pärjäämään täysin luonnollisin keinoin. Olennaista on tasapaino: eteerisiä öljyjä voidaan pitää turvallisina säilöntäapureina, kun pitoisuudet pidetään järkevinä ja tuote testataan huolellisesti. Niillä saadaan aikaan “luonnollinen säilöntä”, kunhan ymmärretään niiden rajoitteet.
Happamuuden säätely – pH-arvon vaikutus säilyvyyteen
Toinen keskeinen luonnonkosmetiikan säilöntämenetelmä on tuotteen pH-arvon säätäminen mikrobeille epäedulliseksi. Suurin osa mikrobeista viihtyy neutraaleissa tai lievästi ihoon verrattavissa olosuhteissa. Kosmetiikan vesifaasi on mikrobeille optimaalinen sillä se on happamuudeltaan tyypillisesti pH-alueella noin 5–8. Jos tuotteen pH saadaan tämän alueen ulkopuolelle, mikrobien kasvu hidastuu merkittävästi tai lakkaa kokonaan, sillä liian hapan tai liian emäksinen ympäristö häiritsee niiden solutoimintoja.
Kirjallisuudessa on raportoitu, että mikrobit eivät yleensä pysty lainkaan tehokkaasti lisääntymään kosmetiikkavalmisteessa, jonka pH on alle 4 tai yli 10. Happamassa ympäristössä esimerkiksi bakteerien solukalvot voivat vahingoittua ja niiden entsyymitoiminta häiriintyy. Samoin hyvin emäksinen ympäristö (kuten saippuassa, pH ~10) on useimmille mikrobeille epäsuotuisa, koska sekin rikkoo solukalvoja ja aiheuttaa entsyymien denaturoitumista.
Luonnonkosmetiikassa suositaan yleensä säilöntästrategiaa, jossa tuote formuloidaan hieman ihon omaa happovaippaa vastaavaan happamuuteen – tyypillisesti pH noin 5 tai jopa vähän sen alle. Tällä on kaksi hyötyä: se on ihon kannalta ideaali (ihon pintahan on luonnostaan lievästi hapan, noin 4,5–5,5) ja se heikentää mikrobien kasvuedellytyksiä. Monet luonnolliset säilöntäaineet ovat orgaanisia happoja, jotka toimivat parhaiten juuri happamassa ympäristössä. Esimerkiksi sorbiinihappo (E 200, jota käytetään myös elintarvikkeissa) tehoaa homeita ja hiivoja vastaan vain happamuuden puolella. Jos pH nousee liian korkeaksi, sorbiinihappo muuttuu suola–muodoksi (sorbaatiksi), jolla ei ole samaa säilöntätehoa. Siksi sorbaattia käyttävän tuotteen pH on syytä pitää alle ~5, jotta riittävä osa säilöntäaineesta on aktiivisessa (dissosioitumattomassa) happomuodossa.
Ylipäätään orgaanisten happojen säilöntäteho on pH-riippuvainen. Kun ympäristö muuttuu neutraalimmaksi tai emäksisemmäksi, happo menettää tehoaan mikrobeja vastaan. Luonnonkosmetiikan valmistajat säätävätkin tuotteidensa pH-arvon juuri oikealle alueelle, jossa luonnollinen säilöntäaine toimii optimaalisesti. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi, että kasvovesi tai shampoo säädetään pH ~5:een sitruuna- tai maitohapolla.
On hyvä tiedostaa, ettei pelkkä alhainen pH automaattisesti korvaa säilöntäainetta. Se on kuitenkin tärkeä osa “säilöntäkokonaisuutta”. Monissa tuotteissa happamuus yhdistetään muihin säilöntäkeinoihin. Esimerkiksi luonnonkosmetiikan deodoranteissa saatetaan käyttää yhdistelmää, jossa on hyvin hapanta pH:ta (maitohapolla säädetty), joka estää bakteerien kasvua ja sen lisäksi eteerisiä öljyjä tai kasviuutteita tuomaan lisätehoa ja miellyttävää tuoksua. Samoin joissain tuotteissa hyödynnetään fermentoituja ainesosia, jotka luonnostaan laskevat pH:ta ja tuottavat antimikrobisia peptidejä.
Happamuuden säätely on huomaamaton mutta tehokas keino: kuluttaja ei sitä käytössä juuri huomaa (paitsi ehkä ihon hyvinvointina), mutta mikrobeille se voi olla ratkaiseva este. Happamassa ympäristössä mikrobien kasvu on yksinkertaisesti paljon hitaampaa, mikä parantaa tuotteen säilyvyyttä selvästi. Itse asiassa tämä ilmiö on syynä myös siihen, miksi monet kosmetologit suosittelevat lievästi happamia puhdistustuotteita emäksisten sijaan. Ne eivät pelkästään helli ihoa vaan myös pysyvät hygieenisempinä käytössä.
Hygieniakäytännöt – puhdas valmistus ja käyttö varmistavat turvallisuuden
Vaikka säilöntäaineet ovat tärkeitä, yhtä lailla olennaista on hyvä hygienia tuotteiden valmistuksessa ja käytössä. Kosmetiikan tuotannossa noudatetaan yleensä GMP-periaatteita (Good Manufacturing Practice), eli hyviä tuotantotapoja. Tämä tarkoittaa mm. tilojen ja laitteiden puhtaanapitoa, raaka-aineiden huolellista käsittelyä sekä työntekijöiden tarkkoja hygieniaohjeita. Pienikin epäpuhtaus valmistusvaiheessa voi vaikuttaa lopputuotteen laatuun ja turvallisuuteen, joten kaikki prosessin vaiheet pyritään pitämään kontrolloituina. Työntekijät käyttävät suojavaatteita: suojatakkeja, hius- ja partasuojia, käsineitä ja tarvittaessa hengityssuojaimia. Laitteet puhdistetaan ja desinfioidaan säännöllisesti. Tavoitteena on, että kun tuote pakataan, siinä on mahdollisimman vähän mikrobeja lähtötilanteessa. Tällöin mietokin säilöntäaine riittää pitämään tilanteen hallinnassa.
Myös pakkauksella on iso merkitys. Luonnonkosmetiikassa suositaan pakkauksia, jotka minimoivat tuotteen altistumisen ilmalle ja käyttäjän käsille. Esimerkiksi pumppupullot ja muut annostelijat ovat hygieenisiä, koska niissä sisältö ei pääse kosketuksiin sormien tai ulkoilman kanssa jokaisella käyttökerralla. Jos käytössä on voidepurkki, kannattaa käyttää puhdasta spaattelia voiteen ottamiseen sormien sijasta. Näin tuotteen bakteerimäärä pysyy kurissa.
Moni luonnonkosmetiikkavalmistaja pakkaa herkemmät tuotteet myös valoa suojaaviin pakkauksiin (esim. tummiin lasipurkkeihin) sekä käyttää ilmatiiviitä tai tyhjiöpakkauksia. Tämä johtuu siitä, että happi ja UV-valo edistävät mikrobien ja homeiden kasvua sekä voivat hajottaa luonnollisia säilöntäaineita. Ilmatiivis pumppupakkaus estää hapen ja uusien mikrobien pääsyn tuotteeseen, mikä parantaa säilyvyyttä huomattavasti.
Kuluttajana voit osaltasi edistää tuotteen säilyvyyttä muutamilla keinoilla: Pidä purkit suljettuina silloin, kun et käytä niitä ja säilytä tuotteet valmistajan ohjeiden mukaisessa lämpötilassa (yleensä huoneenlämmössä, kuivassa paikassa, poissa suorasta auringonvalosta). Älä lisää tuotteeseen vettä tai muita aineita, jollei sitä ole tarkoitettu siihen. Älä esimerkiksi laimenna shampoota vedellä pullossa, sillä samalla laimennat säilöntäaineen tehoa ja luot mikrobeille paremmat kasvuolot. Seuraa tuotteiden PAO-merkintöjä (avaamisen jälkeistä säilyvyysaikaa, esim. 6M = 6 kuukautta) ja hävitä vanhentuneet tai epäilyttävän näköiset/tuoksuiset tuotteet. Nämä ovat perusasioita, mutta niiden avulla jopa täysin luonnollisin säilöntäainein varustettu tuote pysyy turvallisena loppuun saakka.
Turvallisuus syntyy kokonaisuudesta
Vedetäänpä vielä vähän yhteen tässä artikkelissa olleita asioita. Luonnonkosmetiikassa säilöntäaineiden turvallisuus ja tehokkuus perustuvat useiden tekijöiden tasapainoon. Eteeriset öljyt tuovat tuotteisiin antimikrobista tehoa luonnollisessa muodossa, mutta niitä on käytettävä harkiten sopivina pitoisuuksina. Ne eivät yksin ratkaise säilyvyysongelmaa, mutta oikein yhdisteltyinä muihin aineisiin ne voivat korvata voimakkaampia säilöntäaineita turvallisesti. Happamuuden säätely on huomaamaton sankari. Pitämällä tuotteen pH mikrobeille epäedullisena voidaan vähentää säilöntäaineiden tarvetta ja samalla tukea ihon hyvinvointia.
Turvallinen lopputulos saavutetaan, kun koko valmistus- ja käyttöprosessi on hallinnassa: puhtaus tehtaalla, oikeat pakkausratkaisut ja kuluttajan huolellisuus käytössä täydentävät säilöntäaineiden vaikutusta. Nykypäivän luonnonkosmetiikan valmistajat tuntevat sekä perinteiset että uudemmat luonnolliset säilöntäaineet ja tutkimusta tehdään jatkuvasti uusien, entistä tehokkaampien ja ihoystävällisempien vaihtoehtojen löytämiseksi. On jopa mahdollista valmistaa säilöntäaineetonta kosmetiikkaa, jos tuote ei sisällä vettä. Vedettömät voiteet ja öljyseokset eivät tarjoa kasvualustaa mikrobeille, jolloin varsinaisia säilöntäaineita ei tarvita. Tällöinkin kuitenkin huolehditaan säilyvyydestä esimerkiksi antioksidanttien avulla hapettumisen estämiseksi.
Lopuksi tärkeä muistutus: säilöntäainetta ei kannata pelätä. Sen tehtävä on varmistaa, että kosmetiikkasi on koko ajan turvallista käyttää. Luonnonkosmetiikassa käytetyt säilöntämenetelmät, kuten eteeriset öljyt, orgaaniset hapot ja muut, on valittu huolella niin, että ne täyttävät tiukatkin kriteerit. Oikein formuloitu tuote on sekä tehokkaasti säilyvä että hellävarainen käyttäjälleen. Kiitos säilöntäaineiden, voimme nauttia ihanista luonnonkosmetiikan voiteista ja seerumeista huoletta, ilman pelkoa näkymättömistä pöpöistä purkin pohjalla. Turvallisuus on kokonaisuus, joka syntyy tieteen, luonnon ja huolellisuuden yhteistyönä – ja hyvin säilynyt tuote tekee ihostasi onnellisen.
Lähteet:
Kokosin alle tekstissä käytetyt lähteet suurinpiirtein niiden esiintymisjärjestyksessä:
- Halla, Noureddine, et al. ”Cosmetics preservation: a review on present strategies.” Molecules 23.7 (2018): 1571.
- Herman, Anna, et al. ”Essential oils and herbal extracts as antimicrobial agents in cosmetic emulsion.” Indian journal of microbiology 53 (2013): 232-237.
- Nature by Ampu -verkkokauppa (Ampun blogi), Kosmetiikan säilöntäaineet – onko kosmetiikkasi turvallista käyttää?
- Koti Saaressa -blogi, Kosmetiikan tuotantotilojen vaatimukset, 2024
- Life -verkkosivusto, Luonnonkosmetiikan ABC, 2021
- DermNet NZ, Allergic contact dermatitis to essential oils (viitaten eteeristen öljyjen allergeenisuuteen)
- FDA, Allergens in Cosmetics (hajusteallergeenit kosmetiikassa)
- Personal Care Products Council, suositukset mikrobikriteereistä