Mehiläiset saavat pian oman elokuvan! Tässä postauksessa liikutaan Mehiläiskesä-elokuvan kulisseissa. Elokuva kuvattiin kesä-heinäkuun 2020 vaihteessa Nokialla ja se kertoo mehiläistarhauksesta.
Päädyin mukaan tuotantoon sattumalta, kun toinen elokuvan tuottajista, Nora Kuusisto, etsi Facebookissa Mehiläishoitajien keskusteluryhmässä mehiläiskoordinaattoria. Siinä avautui minulle mielettömän hieno tilaisuus päästä osallistumaan tähän tuotantoon ja samalla näkemään elokuvatuotantoa aitiopaikalta suoraan kulisesseista.
(Kuva: Atte Männikkö)
Tuotantoon tarvittiin joku, joka ehtii huolehtia mehiläisten hyvinvoinnista vajaan 2 kuvausviikon ajan. Olin heti valmis. Aina pitää kokeilla kaikkea uutta! Kun vielä sattui olemaan melko raskas korona-kevät takana ja menossa pitkä kesäloma, niin päätin ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Mikä sen parempaa irtautumista palkkatyöstäni kuin mehiläiset!
(Kuva: Atte Männikkö)
Uutta oppimassa!
Aloitin tutustumalla mehiläisiin ohjaaja Ida-Maria Olvan ja lavastussuunnittelija Tinja Salmen kanssa. Koska elokuvatuotanto osoittautui varsin järjestelmälliseksi ja hyvin organisoiduksi organisaatioksi, oli minullakin selkeä oma tontti mietittynä. Kuuluin lavastustiimiin.
(Kuva: Atte Männikkö)
Ensimmäisinä päivinä kuvauspaikalla käydessäni paikalla oli vain ohjaaja ja lavastaja sekä ihan kourallinen satunnaisia kävijöitä muusta tuotantoryhmästä. Sitten päivien kuluessa alkoi väkeä hiljalleen saapua enemmän ja enemmän. Vaikka minua oli “varoitettu” etukäteen, että ihmisiä tulee olemaan kuvauspäivinä paikalla kymmeniä, oli tuo määrä paikanpäällä omakotitalon pihapiirissä suuri. Vaikka piha ja piharakennukset olivatkin tilavat.
(Kuva: Atte Männikkö)
Aivan uusi kieli
Väki puhui omaa kieltään. Mitään en aina ymmärtänyt, mutta koitin pysyä perässä kun käskettiin ja poistua kuvasta kun pyydettiin. 😀 Parin päivän jälkeen aloin jo hieman ymmärtää. Koitin kysellä maltillisesti, mutta uteliaisuus sai aina salakavalasti yliotteen ja huomasin kyseleväni milloin keneltäkin kaikenlaisia omituisia kysymyksiä. Nyt olen paljon viisaampi elokuvan teon eri osioista, kuten valaistuksesta, lavastuksesta, kuvauksesta, ohjauksesta, puvustuksesta, äänityksestä sekä tuotannosta ylipäätään ja elokuvan käsikirjoittamisesta.
(Kuva: Atte Männikkö)
Mehiläiskesä-elokuvan taustoista
Mehiläiskesä-elokuva on alkujaan ohjaaja Ida-Maria Olvan idea, jota hän lähti jalostamaan elokuvaksi yhdessä käsikirjoittaja Marjo Airisniemen kanssa jo paljon ennen tätä kesää. Keväällä 2020 käsikirjoitus sai Mikä ketuttaa? -elokuvaideakilpailun kunniamaininnan. Kilpailuun osallistui yli 60 elokuvaehdotusta, joista yksi voitti palkinnon ja kolme sai kunniamaininnan. Ei huono. Ja onhan aihe kerrassaan hieno ja tarina kiehtova. Tarkemmin tästä elokuvapalkinnosta voi käydä lukemassa Suomen Elokuvasäätiön nettisivuilta (tästä linkistä pääset suoraan).
Mehiläiskesä on lämminhenkinen draama, joka kertoo kahdesta naisesta, 27-vuotiaasta Eedistä ja hänen äidistään Annesta, jotka päättävät alkaa hoitamaan mehiläisiä. Tai Eedi päättää ja hänen äitinsä auttaa parhaansa mukaan. Elokuva kertoo näiden kahden hyvin erilaisen naisen lähentymisestä ja toistensa löytämisestä uudelleen. Eediä elokuvassa näyttelee Heli Hyttinen ja hänen äitiään Annea Irina Pulkka. Muissa rooleissa nähdään Jarmo Perälä, Ilkka A. Jokinen ja Miia Selin. Aivan loistavat valinnat näihin rooleihin! Elokuvaa en toki ole valmiina vielä nähnyt, sillä se on leikkausvaiheessa tällä hetkellä, mutta niiden pienten otosten perusteella, mitä kuvauksissa näin ja pätkiä monitorilta, niin vaikuttaa varsin lupaavalta!
(Kuva: Atte Männikkö)
Tuotannossa paljon porukkaa
Kuten jo mainitsinkin, Mehiläiskesä-elokuvan kulisseissa oli hääri paljon porukkaa. Elokuvan tuotantoon kuului n. 40 henkilöä. Tuotannon eri osa-alueet oli jaettu omiin osastoihinsa, jotka hoisivat kuvauksissa omaa tehtäväänsä. Oli jotenkin ihailtavaa katseltavaa, miten nämä eri osastot toimivat yhteen. Vaikka osastot selvästi olivat omia toimivia kokonaisuuksiaan omine radiopuhelinlinjoineen ja laitteistoineen, olivat niiden jäsenet aina ajantasalla siitä, missä kuvauksissa mentiin ja mitä muut ryhmät tekivät.
(Kuva: Atte Männikkö)
Ohjaustiimi piti huolen aikatauluista ja puitteista
Ihmeissäni katselin, miten ohjaustiimin jäsenet tekivät työtään. Ohjaaja oli kiinni kohtausten kuvauksissa samalla, kun 1. apulaisohjaaja Iiris Juutilainen hoiteli eri osastoja paikalle oikeaan aikaan, jotta kohtauksen kuvaus saatiin hoidettua ajallaan.
(Kuva: Atte Männikkö)
2. apulaisohjaaja Janne Lähteenmäki huolehti call sheeteista eli kunkin päivän kuvausaikatauluista. Se ei ollut tässä tuotannossa mikään läpihuutojuttu. Valtaosa kohtauksista kuvattiin ulkona ja kelit olivat noina päivinä hyvin suomalaisen kesäisiä. Edellisen päivän ennusteeseenkaan ei aina voinut luottaa vaikka tuotantotiimi ja ohjaustiimi seurasivat silmä kovana useampaakin sääennustetta herkeämättä.
(Kuva: Atte Männikkö)
Kuvaussihteeri ja kamera-assistentti ajoitusten kimpussa
Käsikirjoittaja ja kuvauksissa kuvaussihteerinä toiminut Marjo Airisniemi seurasi monitorilta 1. kamera-assistentti Diana Dahllundin kanssa kohtausten kuvauksia ja tekivät kumpikin omia havaintojaan ilmeisesti leikkausvaihetta varten. Pääsin seuraamaan muutaman kohtauksen kuvausta monitorilta minäkin ja olihan se aika veikeetä.
(Kuva: Atte Männikkö)
Saumatonta yhteistyötä
Sää kun oli sellainen, kuin rakkaan Suomemme kesästä voi odottaa, koitettiin kohtauksia kuvailla aina sateenraoissa. Kameratiimi ja ohjaustiimi yhdessä valaistustiimin kanssa tarkkailivat pilvien liikettä ja kuvauskulmia, jotta taustalle saatiin aina oikea määrä pilveä ja sinistä taivasta. Valaistustiimillä oli mielenkiintoisia konsteja tuoda valoa tai häivyttää liikaa aurinkoa eri kohtauksista, jotta ne näyttivät kameran linssissä juuri sopivilta. Toki kameraan erilaisia linssejäkin tuntui olevan joka lähtöön ja niitä vaihdettiin tilanteeseen sopiviksi tuon tuosta kameratiimin toimesta.
(Kuva: Atte Männikkö)
Äänet kuntoon
Ääniosasto huolehti kohtausten äänten äänityksestä. Valtavat, pesukarhua muistuttavilla tuulensuojilla varustetut mikrofonit puomeineen ujutettiin oikeisiin paikkoihin ja sijoitettiin vielä siten, etteivät ne näkyneet kuvissa. Lisäksi tarvittiin erilaisia irtoäänityksiä esimerkiksi mehiläispesiltä. Muistan pohtineeni, että miten he jo tässä vaiheessa tiesivät, millaisia irtoääniä piti ottaa esimerkiksi juuri noista mehiläisistä. Toki nekin oli mietitty valmiiksi ohjaustiimin toimesta.
(Kuva: Atte Männikkö)
Puvustus ja lavastus loi elokuvalle ilmeen
Puvustus- ja maskeerausosasto huolehti, että näyttelijöiden ulkoasu vastasi kulloisenkin kohtauksen tarpeita. Pukusuunnittelija Sonja Lehtisen tiimissä mehiläishoitajan pukujakin tarvittiin useampia sillä toisessa kohtauksessa Eedillä on päällään ehjä siisti puku ja jossain toiseessa rähjäisempi ja hieman rikkoontunut puku. Maskeerajana toimi Nani Auvinen. Heidän vastuullaan oli miettiä jokainen vaatekappale, hiuskampaus ja meikki kuhunkin kohtaukseen, jotta näyttelijät näyttävät juuri siltä kuin ohjaaja on mielessään ajatellut.
Lavastusosasto oli se, johon itse kuuluin. Kun kohtauksen kuvaus loppui ja ennen kuin seuraava alkoi, hääräsi lavastustiimi kuvauspaikalla. Minä mehiläiskoordinaattorina laittelin mehiläispesiä seuraavaa kuvausta varten kuntoon yhdessä lavastusassistentti Iida Nurmisen tai lavastaja Tinja Salmen kanssa. Välillä piti laittaa pesiin lisää laatikoita, välillä poistaa ylimääräisiä riippuen, mihin vaiheeseen kesää ja elokuvaa seuraava kohtaus liittyi. Tinja oli piirtänyt jokaisesta kohtauksesta tarkat kuvat, josta näkyi pesien kokoonpanot kussakin kohtauksessa. Ne helpottivat tuota laatikkoleikkiä merkittävästi.
Mehiläiskoordinaattorin tehtävät
Todella mielenkiintoista puuhaa oli pohtia, miten missäkin kohtauksessa saadaan mehiläiset käyttäytymään siten, kun käsikirjoituksessa on sanottu ja miten ohjaaja haluaa samalla tietysti pääpaino pitäen mehiläisten hyvinvoinnissa. Välillä kohtauksiin haluttiin enemmän mehiläisiä ilmaan, välillä niitä houkuteltiin pesän päälle hunajatarjoiluilla. Kuvauspesiä oli onneksi neljä, joten pystyimme vuorottelemaan pesiä eri kohtauksia kuvattaessa.
(Kuva: Atte Männikkö)
Pikku-starojen hyvinvoinnista huolehtiminen
Emo suljettiin varmuuden vuoksi turvaan alimpaan laatikkoon joko sulkuristikolla tai muovipleksillä sellaisessa tilanteessa, joka olisi voinut olla liian häiritsevä mehiläisille. Kaikkiaan tuntui siltä, etteivät mehiläiset meistä välittäneet tuon taivaallista, kunhan valkopukuiset ihmiset pysyivät poissa heidän lentoradaltaan ja jättivät sikiöosaston rauhaan.
(Kuva: Atte Männikkö)
Kuvauspesät olivat melko pieniä kuvaushetkellä, toukokuussa tehtyjä jaokkeita. Nyt sadonkorjuun kynnyksellä ne tuntuvat voivan varsin hyvin ja talvimehiläisiä ovat tuoreet emot saaneet pesiinsä tuotettua mukavasti. Ne siis selvisivät hienosti tästä elokuvaurastaan.
Ruokahuolto toimi erinomaisesti
Tuotantoporukalla oli myös oma catering-tiiminsä (catering-vastaava Lotta Rahkonen ja catering Saana Penttilä), joka teki loistavaa purtavaa koko porukalle! Ideana ruokatarjoiluissa oli elokuvan hengen mukaisesti kestävä kehitys ja ympäristöystävälliset valinnat. Tästä syystä ruoka oli pääasiassa kasvisruokaa ja aterioilla pyrittiin käyttämään ekologisesti kestäviä raaka-aineita ja lähikauppojen hävikkiä. Ruoka oli niin hyvää, että olisin voinut käydä vapaapäivinänikin syömässä kuvauspaikalla – jos olisin kehdannut. =D
Kiitos koko tuotannolle tästä mahdollisuudesta osallistua tähän projektiin! Tilaisuus oli minulle ainutlaatuinen ja erittäin mielenkiintoinen. Tätä on mukava muistella vielä pitkään. =) Nyt odottelen kutsua elokuvan ensi-iltaan keväälle 2021.