Rusomuurarimehiläinen – tarhamehiläisen villi serkku

Rusomuurarimehiläinen on erakkomehiläinen, joka kerran vuodessa kokoontuu muiden rusomuurarimehiläisten kanssa lisääntymään. Keväällä ovat varmasti monet etäläisemmässa Suomessa tehneet havaintoja talojen seinillä parveilevista mehiläisistä. Monet soittavat tarhaajalle, jotta tämä tulisi hakemaan parven pois. Tosiasiassa tarhamehiläiset eivät kuitenkaan parveile näin varhaisessa vaiheessa – milloinkaan. Niillä on aivan liian kiire saada pesä kesäkuntoon ja hakea vahvistavaa evästä kukkivista pajuista ja kukkasista. Uusia mehiläisiä munitaan hurjaa vauhtia, jotta pesä olisi mahdollisimman vahva sitten, kun pääsatokausi alkaa.

Nämä seinillä parveilevat kaverit ovat hyvin todennäköisesti tarhamehiläisten villiserkkuja, rusomuurarimehiläisiä (Osmia bicornis). Ne kerääntyvät parviksi vain keväisin huhti-toukokuussa, mutta jokainen naaras rakentaa itselleen oman pesän ja elää siellä erakkona. Pesä tehdään savesta muuraamalla johonkin sopivaan valmiiseen koloon esimerkiksi seinien rakoihin, ikkunalautojen alle tai vaikka avaimenreikään.

Rusomuurarimehiläinen kuuluu nimensä mukaisesti muurarimehiläisten sukuun. Sen tyypillisiä kotiseutuja ovat Afrikka, Eurooppa ja Pohjois-Aasia Kiinaa lukuunottamatta. Suomessa laji on vielä varsin nuori. Ensimmäiset havainnot sen edustajista tehtiin Imatralla vuonna 2006. Tällä hetkellä laji on levinnyt laajemmalle. Pohjoisin havainto siitä on tehty Jyväskylässä, läntisin Rymättylässä ja itäisin Parikkalassa.

Kooltaan rusomuurarimehiläinen on hieman meidän tavanomaista tarhamehiläistämme pienempi. Sen tunnistaa helposti naaraan päästä lähtevistä kahdesta sarvesta, josta laji on saanut virallisen nimensäkin. Bicornis kun tarkoittaa suomeksi kaksisarvista.

Ravinnokseen nämä mehiläiset käyttävät lähikukkien antimia. Se myös pystyy lentämään melko viileällä ilmalla toisin kuin tarhamehiläiset. Rusomuurarimehiläisen on arveltu olevan erittäin hyvä ja tehokas pölyttäjä ja siten tervetullut lisä Suomen luontoon. Näin ei tosiaankaan ole kaikkien vieraslajien kanssa. Sillä kun ei ole isoa yhteiskuntaa ja pesää puolustettavanaan, se myös hyvin harvoin pistää ihmistä pistimellään. Luultavasti se pistää vain joutuessaan puristuksiin esim. kyynärtaipeeseen tms., jolloin se puolustautuu.

Käytetyt lähteet:

• Paukkunen, Juho 2012. Rusomuurarimehiläinen leviää Etelä-Suomessa. Luomus, Helsingin yliopisto, tiedote 4.6.2012. https://www.luomus.fi/fi/rusomuurarimehilainen-leviaa-etela-suomessa
• Seura 22.4.2020. Rusomuurari on mestaripölyttäjä, joka parveilee nyt talojen seinillä. https://seura.fi/ilmiot/tiede-ja-luonto/rusomuurarimehilainen-on-mestaripolyttaja/
• Laji.fi -sivusto: https://laji.fi/taxon/MX.204626

Tiesitkö tämän?

Rusomuurarimehiläisten kesympi serkku tarhamehiläinen tuottaa ihmisille paitsi ravinnoksi kelpaavaa hunajaa, siitepölyä ja pergaa, mutta myös kosmetiikkakäyttöön erinomaisia raaka-aineita. Tätä mehiläispesän tuotteita hyödyntävää kosmetiikkaa (joka yleensä on myös luonnonkosmetiikkaa) kutsutaan apikosmetiikaksi. Apikosmetiikka ei ole mikään uusi juttu vaan mehiläispesän tuotteita on käytetty ihon- ja hiusten hoitoon vuosi tuhansien ajan.

Tutustu aiheeseen tarkemmin artikkelista Apikosmetiikka tuo kosmetiikkaan mehiläispesän raaka-aineet eli apituotteet .