Arkistot

Kategoriat

Varroapunkki mehiläisten riesana

27 toukokuun, 2020 No Comments

Varroapunkki (Varroa destructor) on monien mehiläistarhojen riesa tällä hetkellä lähes kaikkialla Suomessa. Alunperin varroa saapui Suomen tarhoille idästä. Se on hiljalleen siirtynyt mehiläisten mukana yksilöstä toiseen ja pesältä toiselle. Yleisyytensä vuoksi se kuuluu osaksi normaalia mehiläisten hoitoa.

Varroa on kooltaan n. 1,5 mm.
Lähde: Wikipedia

Varroa on luultavasti suurin yksittäinen ongelmatekijä meidän tarhoillamme täällä Suomessa. Ainoastaan Ahvenanmaalla näitä ei tiettävästi vielä esiinny.

Punkki on kooltaan noin 1,5 mm, väriltään punaruskea ja sen vartalo on soikea. Se kuuluu hämähäkkieläimiin, kuten punkit yleensäkin.

Varroa lisääntyy munimalla mehiläispesän peittosikiökennoihin. Erityisesti se pitää suurempien kuhnuritoukkien kennoista. Kun pukit kuoriutuvat, ne kiinnittyvät mehiläiseen ja alkavat imeä siitä ravintoa. Mehiläisen kokoon nähden 1,5 mm punkki on todella suuri. Ihmisen kokoon suhteutettuna punkki on suunnilleen jalkapallon kokoinen.

Kun punkki on kerran päätynyt pesään, se on siellä pysyvästi. Sitä ei saada sieltä enää ikinä kokonaan pois. Kesän aikana varroamäärät kymmenkertaistuvat. On arvioitu, että mikäli punkkien lisääntymistä ei pyritä torjumaan, pesä kuolee 4 vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen punkki on asettunut taloksi pesään.

Varroapunkki kuhnurissa. Kuten kuvasta huomaa, on punkki suhteessa mehiläisen kokoon varsin kookas. Lähde: Wikipedia

Punkkien laskeminen

Vaikka varroaa ei pesästä saadakaan kokonaan pois, on tärkeää yrittää estää punkkimäärän kasvua niin paljon kuin mahdollista. Varroan torjuntaan ei ole olemassa mitään täysin toimivaa ja varmaa tapaa. On useampia konsteja, joita hyödyntämällä saadaan pidettyä punkkimäärä kohtuullisissa määrissä siten, ettei niistä koidu pesälle liiaksi haittaa.

Torjunnan lähtökohtana on oireen mukainen hoito. Ts. tiedossa oleva fakta on, että jokaisessa pesässä on taatusti varroapunkkeja. Oleellista onkin se, miten paljon niitä pesässä on. Tutkimusten perusteella on tiedossa, että 135:sta pesässä olevasta punkista yksi putoaa pesän pohjalle joka päivä.

Punkkeja voi laskea esimerkiksi punkkiseulan avulla. Seula asetetaan pesän pohjalle. Seula on rakenteeltaan sellainen, etteivät punkit pääse sieltä pois sinne kerran pudottuaan. Tästä syystä seulalla saadaan kohtuullisen hyvä laskentatulos Laskenta toimii jotakuinkin näin:

Punkkimäärän laskentaesimerkki 
Levy on ollut pesän pohjalla 1 viikon ajan. Levy otetaan pesästä ja siitä laskettujen punkkien lukumääräksi saadaan 24. Olettaen, että punkkeja pputoaa pesän pohjalle joka päivä saman verran, saadaan päivässä pudonneiden punkkien keskiarvolukemaksi  3,4.

Pesässä on tälläin 3,4 x 135 = 459 punkkia.

Toinen tapa laskea punkkeja ilman seulaa on pölysokeritesti. Siinä otetaan 300 mehiläistä kehiltä pesän sisältä ja laitetaan purkkiin, jonka kansi on tiheää verkkoa. Mehiläisiin sekoitetaan 2 ruokalusikallista tomusokeria ja purkkia ravistellaan hyvin muutamien minuuttien ajan. Tämän jälkeen purkki käännetään ylösalaisin ja ravistellaan voimakkaalla otteella mahdollisimman paljon pölysokeria sopivalle valkoiselle alustalle. Tomusokerikäsittely irrottaa mehiläisissä mahdollisesti olevat varroapunkit ja ne voidaan laskea alustalta. Tällä menetelmällä ei saada tarkkaa arvioita punkkien määrästä pesässä, mutta mikäli valkealle alustalle saadaan ylipäätään näkymään punkkeja, niitä on silloin pesässä runsaasti. Tämäkin tieto monesti riittää ja punkkeja löydettäessä torjuntatoimenpiteet ovat tarpeen.

Mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala opastamassa kurssilaisia
pölysokeritestin teossa kesäkuussa 2019.

Toimenpiteiden valinta ja hoitotapa

Punkkien torjuntaan on kehittynyt tietyt toimintatavat, joita käytetään melko yleisesti tässä maassa. Elokuulla seurataan punkkien määrää punkkiseulalla tai pölysokeritestillä. Mikäli pölysokeritestissä löytyy yhtään punkkeja tai mikäli seulaan saadaan enemmän kuin 1 punkki per päivä, tehdään elokuussa heti sadonkorjuun jälkeen punkkitorjunta.

Elokuun torjunta tehdään joko tymolilla tai muurahaishapolla. Tymolia imeytetään ohjeen mukainen määrä huokoiseen tyynyyn (esim. paksu tiskirätti) ja laitetaan kehien päälle ylempään laatikkoon. Sieltä se haihtuu pesään n. kahden viikon ajan. Tyynyjä saa valmiina, jolloin annostus menee kerralla oikein.

Muurahaishappo annostellaan tymolin tavoin pesän kehien päälle geelipussissa. Geelipussiin tehdään neljä viiltoa joista muurahaishappo hiljalleen höyrystyy 12 vuorokauden aikana pesään. Muurahaishappo toimii myös peittosikiöissä oleviin punkkeihin toisin kuin tymol.

Monet tarhaajat vuorottelevat näitä menetelmiä vuosittain. Molemmat tavat tappavat n. 80% pesässä olevista punkeista, mutta vaikutustapa on hieman erilainen. Tämän vuoksi tapoja vaihdellaan.

Oltiin elokuussa tehty torjunta tai ei, tehdään sikiöintikauden loputtua marras-joulukuulla vielä oksaalihapolla torjunta. Oksaalihapotus voidaan tehdä joko tiputusmenetelmällä tai höyrystämällä. Höyrystys vaatii oman välineistönsä, tiputuksen välineistö on selvästi yksinkertaisempi: 100 ml ruisku ja pieni pätkä kärkeen sopivaa silikoniletkua.

Oksaalihapon annostelussa pitää olla tarkka. Mikäli annostelee liikaa happoa pesään suhteessa siellä oleviin mehiläisiin, ajaa se mehiläiset ulos pesästä ja pesä tuhoutuu. Tästä syystä kannattaa tarkkailla mehiläisten määrää ja käyttää määrään sopivasti happoa. Ohjeet löytyvät pakkauksesta.

Keväällä punkkien määrää on hyvä seurata toukokuun lopulla kahden viikon ajan. Tämän seurannan perusteella tehdään päätös kevät- ja kesätorjuntojen tarpeellisuudesta. Talvellahan punkkimääriä ei seurata eikä meillä ole käytännössä mitään konstia saada tietää ovatko syksyn torjunnat toimineet miten hyvin pesän punkkikantaan. Tämä tarkistus tehdään siis vasta toukokuussa, kun lentokausi on päässyt hyvin alkuun. Tuloksia tulkitaan seuraavasti:

 Jos punkkeja löytyy toukokuussa:

< 2 per päivä: ei torjuntaa kesällä tarvitse tehdä
2-6 per päivä: torjutaan punkkeja leikkaamalla kuhnurikakkuja
> 6 per päivä: tehdään torjunta heti keväällä joko tymolilla tai 
                           muurahaishapolla

Oksaalihappoa, tymolia ja muurahaishappogeeliä saa ainakin mehiläistarvikekaupoista sopivasti pakattuina. Todennäköisesti niitä saa muualtakin ja halvemmalla, mutta tällöin kannattaa olla tarkkana annostusohjeiden kanssa. Liian vähäinen määrä ei tapa punkkeja riittävän tehokkaasti, yliannostus taas tappaa mehiläisetkin.

Emo ylhäällä-menetelmä

Yksi tällä hetkellä puhuttava punkintorjuntakeino, jota tarhaajat tuntuvat harrastavan, on emo-ylhäällä -menetelmä. Siinä emo pidetään ylimmässä laatikossa ja uudet laatikot lisätään aina sikiöintiosaston alle. Varroan torjunnassa tässä menetelmässä juju piilee siinä, että pesän yläosassa on selvästi lämpimämpää kuin alaosassa. Sikiöille lämpö on hyväksi, mutta punkit viihtyvät paremmin viileässä. Mielenkiintoinen juttu sinällään, jota emme ole itse vielä ehtineet testata.

No Comments

Leave a Reply

Viimeisimmät artikkelit

Viimeisimmät kommentit

Tietoa meistä

Mesimökin mehiläistarhat

Moikka! Tervetuloa Mesimökin Mehiläistarhojen kotisivuille. Me tarhaamme mehiläisiä Lempäälän ympäristössä Pirkanmaalla. Toiminta on hyvin vaatimatonta harrastetoimintaa. Tästä löydät lisää tarinaa meistä.

Outi ja Tero

Seuraa meitä somessa

Kategoriat

Suosituimmat linkit

Latest Posts

Instagram

×